Kirjani: Installation nr 5

KEHOPAINON (RASVAPROSENTIN SÄÄTELY) to be continued

(Tämä on tärkeä ymmärtää vaikka ongelma ei olisikaan hiilihydraattien ylensyönti. Riittävän eläinrasvan puute ruokavaliossa voi aiheuttaa kaikenlaista häikkää. Tiedän, että kaiken tämän lukeminen vaatii pitkää pinnaa, mutta minusta tämä on tärkeätä)

Lihavuustutkimuksissa on kauan väitelty siitä, miten kehonpainoa säädellään.

Noin 50 vuoden ajan on ajateltu, että kehomme toimii kuin talon termostaatti, mikä kytkee jäädytyksen päälle jos lämpötila ylittää säädellyn tason, tai päinvastoin lisää lämmitystä jos lämpötila talossa tippuu liikaa. Eli, että kehossamme on olemassa joku ns. “setpoint” – homeostaasipiste – mitä säilyttääkseen kehomme säätelee muun muassa energiakulutusta, aineenvaihduntaa, liikuntatasoamme ja nälkää...

Eläinkokeissa on nähty samaa ilmiötä – jos rotta nälkiintyy, sen aineenvaihdunta hidastuu, spontaani liikunta vähentyy ja nälkä lisääntyy, niin että sitten kun se saa taas syödä vapaasti, se syö, kunnes se saavuttaa aloituspainonsa, minkä jälkeen sen käyttäytyminen palautuu normaaliin. Sama tapahtuu kun rottaa pakkosyötetään lihavuuteen: aineenvaihdunta nousee, liikuntataso nousee, nälkä vähenee ja kun pakkosyöttäminen lopetetaan, rotta saavuttaa lähtöpainonsa suhteellisen nopeasti. Eli, rotan keho yrittää pysyä siinä homeostaasi- eli tasapainopisteessään.

Ihmiskokeissa tulokset ovat paljon sekavampia – kun ihmistä pidetään nälässä (dieetillä) käy usein näin, että ihmisen aineenvaihdunta hidastuu paljon enemmän kuin mitä voi vaan kehopainon vähenemisen tuloksena odottaa. Siitä voi päättää, että kehomme ei yritä ainoastaan pysäyttää painonpudotusta, mutta yrittää myös luoda mahdollisemman hyvän pohjan mahdollisimman nopeaan painonnousuun dieetin loppuessa.

Ihminen on kuitenkin rottaa paljon kehittyneempi ja monipuolisempi tapaus. Se näkyy myös siinä, että ylensyönti ei tuota niin luotettavia tuloksia kuin rottamalleissa. Sen takia voidaan olla varmoja, että ihmisen kehonpainon säätelysysteemi on epäsymmetrinen: se suojaa painonlaskua vastaan paljon enemmän kuin se suojaa painon nousua vastaan.

Se on helposti selitettävissä ihmisen kehityshistorialla, missä ei ole ikinä ollut mitään kehityksellistä painetta painonnousun välttämiseen (meillä ei ole ollut mitään saalistajia, eikä mahdollisuutta oikeasti lihota tai säilyttää korkeampaa kehonpainoa pidempiä aikoja). Meidän kehityshistoriamme ei ole antanut syytä kehittää painonnousun vastaisia suojamekanismeja. Päinvastoin, nälkä ja painon menettäminen on ollut miljoonia vuosia todellinen uhka ja sen vastaan kehomme on kehittänyt monia tehokkaita suojamekanismeja.

Viimeiset sata vuotta ovat tuoneet esille sen selviytymismekanismin huonot puolet. Tietenkin on olemassa poikkeuksia. Jotkut ihmiset lisäävät tietämättään liikkuvuuttaan vastauksena ylensyöntiin (NEAT – non-excercise activity thermogenesis tai SPA – spontaneous physical activity), minkä takia ne kuluttavat liikaenergiansa tehokkaasti. Ne ovat niitä, kuka voivat syödä mitä vaan lihomatta. Sen lisäksi, että he alitajuntalisesti lisäävään fyysistä aktiivisuuttaan, myös heidän nälkäviestit sammuvat jos niitä pakkosyötetään. Tämä ilmiö on hyvin geneettisesti kontrolloitu ja sitä tutkitaan paraikaa.

Me päädyttiin siihen, että kehollamme on monia tapoja energiasäätelyyn, sen varastointiin ja käyttöönottoon, mikä on oletettavasti kehittynyt terveyden säilyttämiseksi ääriolosuhteissa – ruoan kausittaisessa vaihtelussa, fyysisissä vaatimuksissa, kylmässä ja kuumassa lämpötilassa hengissä säilymiseen etc. etc. Tiede ei ole pystynyt vielä selittämään varmaan puoltakaan siitä ja mä tiedän siitä puolesta varmaan murto-osan murto-osan. Lisäksi, energiansäätelytutkimuksia tehdään enimmäkseen eläinkokeilla, eikä niitä voi suoraan yleistää ihmisiin.